keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Ismo ja minä // Vuosi yhdessä!

Miten Ismo edes päätyi mun elämääni? 

Tämä postaus piti julkaista jo eilen, kun tuli vuosi täyteen Ismon kanssa♥ Mutta en kerennyt koneelle, joten sain sen valmiiksi vasta tänään. :)


Joulukuussa 2015, tarkalleen ottaen 6.12., lähdin yhden tallikaverin mukaan katsomaan tämän tutun hevosta, josta tiesin vain, että se "on entinen ravuri, sellanen perus lämppäri. Ja Ismoks kutsutaan". En ole koskaan aiemmin ajatellut, että lämppäristä olisi juuri mihinkään, vaan aina - kuten varmasti lähes kaikki muutkin jossain vaiheessa - kuvittelin joskus vuokraavani tai jopa omistavani jonkun hienon puoliverisen.

Kohtalo kuitenkin puuttui tässä kohtaa peliin, sillä sain kokeilla ratsastaa tuota "Ismoa". Kokeilin ihan perus juttuja, vaikka Ismo ei juuri mitään osannut. Laukkailin sitten molempiin suuntiin, mikä tuntui todella helpolta, vaikkei sitä ilmeisesti ollut. Ismon omistaja nimittäin sanoi sitten, että "Näyttää hyvältä. Ei se ole koskaan noin pitkää pätkää laukannut kerralla, jatka vaan". Saatiin myös kokeilla hypätä paria pientä kavalettia, joista Ismo tuntui nauttivan hirveästi!


Tokaa kertaa Ismolla! Ai kamala, miten hirveiltä näytetään :'D

Huvin vuoksi aloin sitten käymään Ismolla kerran viikkoon ratsastamassa tallitöitä vastaan. Ensimmäiset muutaman kuukautta meni näin, hömppäiltiin ja opetin Ismolle raviväistöt, avot, takaosakäännökset ja muut, sekä harjoiteltiin yksittäisillä esteillä lähestymistä ja treenattiin vähän Ismon lihaksistoa puomeilla ja maastoilemalla. Toukokuussa käytiin kahlailemassa järvessäkin (vaikka ilmeisesti Ismo on aina pelännyt pieniä vesilätäköitäkin...). :D



Jo huhtikuussa sovittiin, että saisin ottaa enemmän vastuuta Ismon hoidosta ja liikutuksesta. Silloin päätettiin myös, että Ismo muuttaisi Punametsään. Heti sitten toukokuun lopussa Ismo pakattiinkin jo traileriin ja kuskattiin Punikseen. Siellä se sai alkaa tarhata ruunalaumassa, sai oman tilavan kopin, ja onkin ollut todella tyytyväinen uuteen kotiinsa.

Rupesin heti kesäkuusta alkaen treenaamaan Ismon kanssa esteitä ja koulua enemmän tai vähemmän tosissani. Jo kuukauden jälkeen ero oli nähtävissä: Ismolle oli tullut paljon lihaksia ja se näytti muutenkin jo parempikuntoiselta. Ensimmäiset kisat käytiin jo 18.6., eli vain noin kolme viikkoa Ismon muuton jälkeen. Sen jälkeen ollaan käytykin jo muutamissa kisoissa, ihan hyvällä menestyksellä. Ismo kehittyy edelleen ihan silmissä!

Ismosta on tullut varma hyppääjä, ja muutenkin paljon helpompi ja mukavempi ratsastaa. Sen kanssa on aina hauska mennä, vaikka aina Ismo ei olisikaan yhteistyöhaluinen. Joskus saa tehdä töitä tunnin, ennen kuin Igor kuuntelee mitään, joskus se toimii heti alkukäynneistä lähtien kuin unelma. :D



Kesällä allekirjoitettiin Ismon omistajan kanssa eräänlainen osaomistussopimus. Eli sain tavallaan osaomistajan oikeudet Ismoon. Kai sitä voisi kutsua puoliylläpidoksi?  Olen kuitenkin jo huhtikuusta alkaen saanut olla mukana päättämässä Ismon liikutuksesta, hoidosta, ruokinnasta, jne. Mutta nyt siitä tehtiin virallista. Saan päättää Ismon asioista; hoidosta, liikutuksesta, ruokinnasta, loimituksesta, liikuttajista, jne. Meillä tosin on niin ihana porukka Ismoa liikuttamassa ja hoitamassa, että ei ole tarvinnut sitä ns. "valtaa" käyttää missään päätöksen teossa, vaan kaikki Ismolaiset ovat olleet erittäin ihania ja mukavia, sekä joustavia ja erityisesti luotettavia. :)♥

Alkuun ajattelin, että Ismosta tulisi mulle vain eräänlainen terapiaponi. Että sen kanssa ei koskaan olisi paineita mistään, saisin vain ratsastella ja pitää hauskaa. Käydä vaikka joka viikko kesällä uittamassa sitä. Mutta sittemmin mieleni on muuttunut hyvinkin radikaalisti, ja pian Ismo olikin mulla jo osaomistuksessa ja kisaponina. Juurikaan kisaponia en Ismosta koskaan kaavaillut, vaan siitä piti saada "sellainen kiva, kiltti pullaponi, jolla lapsetkin saisivat ratsastaa". Hupsista.

Oikeastaan Ismosta on tullut kaikin puolin parempi ratsastaa. Heti syksyllä erkan alkaessa, otettiin Ismo mukaan erkkaryhmän poniksi. Ismosta tuli siis vammaisratsu! Ihan mahtavaa, miten siitä yli-innokkaasta exravurista on tullut niin luotettava, että sen selkään uskaltaa päästää kenet vain. Kertaakaan se ei ole edes mennyt pomppuraviaan, kun on ollut joku pikkuinen tai erkkaryhmäläinen selässä!



Ismo on mulle kuin oma hevonen. Mutta parasta tässä on se, etten ole yksin sen kanssa. Jos en jostain syystä ehdikkään tallille tai Ismolle käy jotain, enkä ole paikalla, on mulla pari liikuttajaa sekä Ismon "ykkös"omistaja aina vierellä. Ismo on oikein hyvä harjoittelukappale, jos kun sitten joskus sen oman hevosen ostan, niin osaan jo hoitaa ja hommata kengitykset, eläinlääkärikäynnit, satulan toppaukset, ruokinnan ja liikutuksen suunnittelut ja niin edelleen. Nyt mulla on juurikin tuo Ismon ykkösomistaja neuvomassa, miten asiat hoituu.


Ismon historiasta tiedän vain sen verran, että se on ollut ravurina ja montéhevosena! Olisi todella mahtavaa käydä Vermossa testaamassa montéilua Ismon kanssa, ja kokeilla, miten lujaa Ismo oikeasti pääsee! Meidän peltotiellä kun tulee sitten mutkat vastaan, ettei pidemmälle voi tai saa ravata / laukata. Mutta onhan se kuitenkin jo jotain! :)


Onko teillä jotain sellaista heppaa, joka tuli vain yllättäen elämäänne ja jäi? :)

4 kommenttia:

  1. Oi, ihana kun teit tällaisen postauksen, oli tosi kiva lukea teidän matkasta! Ootte kehittyneet ihan huikean paljon tän vuoden aikana, ei sitä meinaa silmiään uskoa! :) Onnea oikeasti tästä löydöstä, olette superhyvä pari! :) Tuo viimenen kuvahan on kun Ismosta kohti estettä konsanaan viime treeneissä? ;) Huippu Ismo, kyllä se vaan on niin yritteliäs ja oikeasti hieno! :) Tsemppiä seuraaville viikoille, kuukausille ja ehkä vuosillekin, toivottavasti tarina jatkuu vielä niin pitkään, kuin vain mahdollista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä tehdä kehitysvideo, mutta en saanut aikaa istua koneella tappelemassa movie makerini kanssa... Joku päivä sitten! :D Ja kiitos paljon Siiri<3 Ismo todella on kehittynyt ihan silmissä, ei sitä uskoisi samaksi hepaksi enää! Tuo viimeinen kuva todellakin näyttää meidän estelähestymisiltä... :'D Ei uskoisi, että näin 7 vuotta myöhemmin Ismo edelleen juoksee kuin mikäkin nuori ravuri. ;) Se ei oikein tunnu ymmärtävän, että sen raviura on ohi. :D
      Kiitos<3 Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta edessä. Tavoitteita ainakin on vielä. ;)

      Poista
  2. Onnea Ismolle ja Tialle teidän vuosipäivästä!💖 te ootte mahtava pari! Oletko ajatellut ostaa omaa hevosta Tia? Mutta onnittelut vielä vuosipäivästä😊 Ismo varmasti tulee olemaan esteheppa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon! <3 Ismo on jo osittain omani, mutta kyllä tulevaisuudessa on haaveena se oma HeA-VaB / 130cm+ estetykki. ;) Mutta siihen tarvitsen ensin rahaa, joten varmaan opiskeluiden päätyttyä olisi aikaa ja rahaa! :)
      Ismo on super esteheppa, nyt kun vaan päästäisiin takaisin radoille ja saataisiin taas homma rullaamaan entiseen tapaan. :)

      Poista

Luethan nämä ennen kuin kommentoit! :)

♥ Rakentava kritiikki ja muut positiiviset kommentit on aina tervetulleita!
♥ En tarvitse negatiivista kommenttia ratsastuksestani, käyn valvovan silmän alla ratsastamassa ja korjaamassa virheeni, sinun ei niitä tarvitse minulle kertoa. Asiallisia vinkkejä saa kuitenkin antaa!
♥ Tarkistan jokaisen kommentin ennen julkaisua; ilkeydet ja asiattomat kommentit jäävät julkaisematta.
♥ Postausehdotuksia ja haasteita otetaan vastaan!
♥ Jos jotain jäi mietityttämään, kysy pois! Lupaan vastata parhaani mukaan. :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.