maanantai 12. joulukuuta 2016

Mikä musta tulee isona?

...mä en ihan oikeasti tiedä enää.

"When we were five, they asked us what we wanted to be when we grew up. Our answers were things like, astronauts, president... or in my case, a princess. 
When we were ten, they asked again. We answered, a rock star, cowboy, or in my case, a gold medalist.  But now that we're grown up, they want a serious answer. 
Well, how about this. Who the hell knows? This isn't the time to make hard and fast decisions; this is a time to make mistakes. Take the wrong train and get stuck somewhere. Fall in love... a lot. Major in philosophy, because there's no way to make a career out of that. Change your mind, and change it again, because nothing's permanent. So, make as many mistakes as you can. That way, someday, when they ask what we want to be, we won't have to guess... we'll know." (Jessica, Twilight)


Kun 12-vuotiaalta Tialta joskus kysyttiin, mikä hän haluaa olla isona, oli vastaus: eläinlääkäri. Lukioon päästyäni mietin valintaa pieneläin- ja hevoseläinlääkärin uran välillä. Nyt kun lukio on ohi, en enää tiedäkään onko eläinlääkis se ala mulle. Opiskelu ei ole koskaan ollut se "mun juttu", vaikka olisihan se varmasti kivempi opiskella sille alalle minne haluaa, kuin opiskella vain perus lukioaineita. Miksi tän täytyy olla niin hankalaa? Oon miettinyt, onko eläinlääkärin työ edes sellaista, mitä jaksan oikeasti tehdä sitten monta vuotta viikosta toiseen?! Ehkä niin, ehkä näin.

Kun mietin mun tulevaisuutta, iskee ahdistus. Lukio on mennyt suoraan sanottuna penkin alle, eikä mun keskiarvolla pitkälle potkita... Eikä kirjoituksistakaan saadut arvosanat mitään pelasta. Mä olen oikeastaan aika kusessa. Eniten mua varmaan pelottaa se, että päädyn alalle, josta en tykkää. Se tappaa työmotivaation nopeasti, ja pian käy niin, etten jaksaisi aamulla edes herätä töihin. Argh.

Jos kuitenkin haluan eläinlääkikseen, ovat vaihtoehdot opiskelulle aika heikot. Vaihtoehtoina on Helsinki, Viro tai Skotlanti. Ruotsikin olisi yksi, mutta kun en ollenkaan osaa puhua tai kirjoittaa ruotsia, ja ymmärrän vain osan. Miksei kaikkialla vaan voitais puhua vaikka englantia? :D


Tulevaisuutta pitäisi suunnitella, mutta kaikki suunnitelmat tuntuu menevän uusiksi jossain vaiheessa. On tää aikuistuminen hankalaa... On jotenkin pelottavaa, mutta samalla jännittävää muuttaa pian omaan kotiin, itsenäistyä ja toivonmukaan vielä päästä opiskelemaan jonnekkin. Sitten pitääkin jo osata hakea tukia, valita ammatti ja päästä opiskelemaan sitä ammattia, sekä vielä pitää oma talous kasassa. 

Onneksi mulla on vielä ensi kevääseen aikaa miettiä, mitä mä haluan mun elämältäni. Oon pikkuisen kateellisena toivottanut onnea ja tsemppiä kavereille Ypäjälle, sekä seuraillut yhden kaverin elämää viimeisen vuoden ajalta Ypäjällä. Olisihan se ihan mahtavaa päästä Ypäjälle opiskelemaan, ja hinku sinne kasvoi, kun käytiin porukalla Finnderbyssä. Kun oma lukiohaku oli, olin ratsastanut vasta alle vuode. Mulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä sisälle ratsastuslukioon tms, joten jätin hakematta mm. Rautalammin ratsastuslukioon, sekä tietysti sinne Ypäjälle. 

Olisiko ihan tyhmää ensi kevään hauissa hakea Ypäjälle? En tiedä. Minne sinne edes hakisin?

Musta tuntuu, että kaikilla muilla on jo hommat hanskassa, ja ne tietää mitä ne haluaa. Kaikki tietää, että miksi ne haluaa isona ja ne tekee töitä sen eteen. Viime kevään ylioppilaat on lähes kaikki päässeet juuri sinne minne halusivatkin, ja mä vaan pitkitin lukiota puolella vuodella, jotta saisin miettimisaikaa, sekä välivuoden siinä samalla. 


Tämä teksti tuli aika fiilispohjalta, joten pahoittelen sekavaa tekstiä...

Mutta mites teillä, onko selvät sävelet tulevaisuudestanne,
vai ootteko tekin kenties yhtä pihalla kuin minä? :D


2 kommenttia:

  1. Tahdotko kertoa mitä arvosanoja sait kirjoutuksista? :)
    T. Viime keväänä kirjoittanut ja tällähetkellä amiksessa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran voin sanoa, että paras oli E ja huonoin A... :'D Saa nähdä, minne ensi syksynä päädyn..! ;)

      Poista

Luethan nämä ennen kuin kommentoit! :)

♥ Rakentava kritiikki ja muut positiiviset kommentit on aina tervetulleita!
♥ En tarvitse negatiivista kommenttia ratsastuksestani, käyn valvovan silmän alla ratsastamassa ja korjaamassa virheeni, sinun ei niitä tarvitse minulle kertoa. Asiallisia vinkkejä saa kuitenkin antaa!
♥ Tarkistan jokaisen kommentin ennen julkaisua; ilkeydet ja asiattomat kommentit jäävät julkaisematta.
♥ Postausehdotuksia ja haasteita otetaan vastaan!
♥ Jos jotain jäi mietityttämään, kysy pois! Lupaan vastata parhaani mukaan. :)

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.